Saksan siskon perheeseen tuli juhlien juhla etuajassa, kun palmusunnuntain iltana meille syntyi onnellisesti toinen, terve poika - se seitsemäs lapsi keittiöön hääräämään Siihenpä paastokokkailut sitten jäivät.

Pääsiäisateriana meillä oli muuten metsäpeuraa. Se ja punaviini maistuivat Saksan siskolle erinomaisesti yhdeksän kuukauden abstinenssin jälkeen.

Tämän paastoajan postauksiin lisään vielä kuvat omenapannukakkusista ja Flammkucheneista, joita en aiemmin saanut koneelle ja blogiin. Kuvia olisi myös ruuista, joiden reseptejä en ehtinyt postaamaan - harmi! Mutta seuraava paastohan tulee varmasti

Parhainta pääsiäisaikaa toivottaa

Saksan sisko

Ihana pääsiäinen!

Tänä vuonna olemme saaneet viettää pääsiäistä mummon ja ukin kanssa.

Kirkossa yhdessä seurakunnan kanssa.

Ystävien luona ystävien kanssa,

toivottavasti vielä ystävien kanssa meidän luona.

Aikaa onneksi on. Juhlaa jatkuu 40 päivää.

Pääsiäispäivänä söimme alkupalaksi vihreää salaattia, leikkeleitä ja vuohenjuustoa, varsiselleriä piparjuurituorejuustolla täytettynä sekä luomumunanpuolikkaita sardelli-anjovitäytteellä.

Jatkoimme ruokailua, kuten viimevuonnakin uunissa paahdetuilla roast potatoes - perunoilla. Ohjeen löydätte viime pääsiäisen postauksesta. Lammaspaistia emme laittaneet. Söimme luomukaritsan selyksiä. Laitoin lihan marinadiin jo perjantaina, reilu loraus oliiviöljyä, loraus punaviiniä, 2-3 valkosipulinkynttä raastettuna tai murskattuna, 2tl kuivattua rosmariinia. Marinadi lihoille, kaikki pussiin, pussi astiaan, ja jääkaappiin marinoitumaan. Pussia kääntelin aamulla ja illalla. Tänään sitten paistoin selykset oliiviöjyssä hyvin ruskistuneeksi molemmin puolin. Laitoin lihat uunivuokaan, päälle lihalientä ja pannun huuhteet, kolme oksaa tuoretta rosmariinia ja päälle folion. Paistoin uunissa vajaan tunnin, samalla kun perunat kypsyivät.

Ruuan keralla nautimme oikeinkin maistuvaista italialaista punaviiniä; Martino, Anglianico del Dulture. Kiitokset viinistä lähtee langolle Englantiin.

Ja jälkiruuaksi pashaa ja lakkoja ja paljon paljon suklaamunia!

p.s. osaltani tämä blogi jää tauolle syksyyn ja seuraavaan paastoon asti. Käyn välissä kolme kuukautta Cambridgessä ja kirjoittanen teemablogia tuon ajan. Postaan tähän sitten osoitteen :-) 

Mukavia keittiöhetkiä!

Perheen junioriväellä on kielto mennä tietokoneella pitkänäperjantaina, joten äitikin bloggaa tämän vuoden paastokeiton ihan pikapikaa. Annos neljälle aikuiselle ja kolmelle lapselle.

Kuullota oliiviöljyssä pieneksi pilkottu sipuli ja kaksi kokonaista valkosipulinkynttä. Lisää hetken päästä tikuiksi leikatut 2 porkkanaa ja kaksi varsisellerin vartta. Paista noin 5min, mutta älä anna ruskistua. Lisää noin 1,5l vettä ja kasvisliemikuutio (tai 1½). Keitä noin 6min. Lisää pientä keittopastaa 2-3dl ja keitä ohjeen mukainen aika. Vähän ennen kuin pasta on kypsää, lisää purkillinen (360/230g) käyttövalmiita isoja valkoisia papuja valutettuna. Mausta suola. Tarkoitukseni oli laittaa keittoon jo alusta lähtien rosmariinin oksa, mutta unohdin.

Keiton kanssa oli tarjolla ruisleipää, kostutin siivut vedellä ja paistoin voissa (oliiviöljy on myös hyvä) rapean ruskeaksi molemmin puolin. Lautaselle lisäsimme myös tuoretta tomaattia pienä silppuna, ja kun aiemmasta cnocchien kanssa tehdystä pestosta oli vielä jämät jäljellä, lisäsimme myös sitä lautasella mauksi.

Välipalalla pöytään pääsikin paastoruokien suosikki/inhokki mämmi.

p.s. kolmen siskoksen ja puolisoiden lisäksi keittiöissä häärää jo seitsemän lasta :-)

Asuimme aiemmin kahdeksan vuotta Lontoon portugalilaisimmassa kadunkulmassa. Sieltä tarttui mukaan tämä ihana yksinkertainen vegaanikeitto, josta on tullut koko perheen suosikki.

Kaalina käytimme alunperin portugalilaisen vihannes- ja kalakauppiaan portugalilaisia kevätkaaleja, joita ei juuri muualla ole ollut saatavilla. Nykyään käytämme spring greens, lehtikaalia, savojin kaalia, toskanalaista mustaa kaalia, englantilaista curly kale lehteä tai jopa vain isoja tuoreita pinaatin lehtiä. Pinaatti pitää tietenkin lisätä ihan lopussa kuten persilja, koska sen kypsymisaika kiehuvassa vedessä on alle minuutin.

4 hengelle tarvitaan:

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

2 rkl oliiviöljyä

5 isohkoa perunaa

½ kerää tai kohtalainen nippu jotain vihreälehtistä kaalin tapaista

pieni nippu persiljaa

reilu litra vettä

Suolaa ja mustaa pippuria

Valmistus:

Kuullotetaan sipulia öljyssä kattilan pohjalla 5 min ruskistamatta.

Lisätään valkosipuli ja jatketaan kuullotusta pari minuuttia.

Lisätään perunakuutiot ja pyöräytetään lämpimäksi.

Lisätään vesi ja keitetään 10 min.

Lisätään ohuesti suikaloitu lehtikaali tai vastaava vihreälehtinen vihannes.

Keitetään vielä 10 min.

Lisätään silputtu persilja.

Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Tarjoillaan leivän kanssa. 

Suuri viikko on jo puolessa välissä. Tästä paaston ja pääsiäisen väliin jäävästä viikosta voit lukea enemmän vaikka täältä.

http://www.ortodoksi.net/index.php/Suuri_viikko

En millään ehtinyt palmusunnuntaina postaamaan illallistamme, vaikka tarkoitus olikin olla ajoissa. Taitaa olla niin, että voi alkaa lukea itsensä kokeneeksi blogistiksi, kun onnistuu ennakoimaan ja tekemään juttuja, hmm, ajoissa.

Perheessämme viikonloppu oli jälleen aikuisväelle työpainotteinen, mutta virpovitsat olimme askarrelleet ja lapset saivat virpoa läheiset, kummit ja mummit ja muut aamulla ja osan sitten päivän mittaan virtuaalisesti. Virpovideo tai -kuva puhelimessa tuo kummilapsen lähemmäs ja skypellä pääsee vaihtamaan samalla muutkin kuulumiset.

Koska iltapäivä oli kaunis ja vapaa, ja keittiökin sopivasti aika siisti, innosti jääkaapin sisältö ja yrtit pöydällä kokkailemaan  illallisen.

Pestoa ja peruna cnoccheja, marinoitua kesäkurpitsaa ja munakoisoa, tomaattisalaattia ja kylmäsavustettua lohta. No, tuo lohi oli vähän hätävara, kun ei lähikaupasta löytynyt tuoretta kalaa.

Valmistelut kannattaa aloittaa marinoiduista kasviksista. Tee munakoisosta ja kesäkurpitsasta haluamasi muotoisia, noin 1cm paksuja siivuja. Sivele oliiviöljyllä ja paista pannulla molemmin puolin kauniin värisiksi. Kesäkurpitsoiden kanssa lomittain astiaan laitoin sitruunamelissasilppua, sitruunamehua ja himpun verran suolaa. Munakoisoille laitoisn lorauksen chilillä ja valkosipulilla maustettua öljyä, sitruunamehua ja suolaa.

Sillä aikaa kun kasvikset jäähtyy ja marinoituu, valmistele cnocchit. Neljälle keitä puoli kiloa jauhoistaperunaa ja muussaa ne kypsinä survimella tai sähkövatkaimella. Anna jäähtyä. Lisää 1dl vehnäjauhoja, 1 munankeltuainen ja ½-1tl suolaa. Jossain netin ihmemaassa luki, että vehnäjauhon voi korvata maissijauholla, ja kun polentakin on tosi herkkua, niin mikä ettei. Sekoita taikina tasaiseksi. Jaa kahteen tai kolmeen osaan, pyöritä  taikinasta tankoja ja pätki noin 1cm mittaisiksi paloiksi. Jauhoja tarvitsee vielä avuksi. Samalla laita kiehumaan iso kattilallinen reilusti suolattua vettä. Nämä pötkylät voi jättää odottamaan, sillä loppu tehdäänkin juuri ennen pöytään käymistä.

Pestokastikkeeseen tarvitset ruukullinen basilikan lehtiä, 2-3 valkosipulinkynttä, kourallisen pinjan siemeniä ja 1-1,5dl oliiviöljyä, nämä hienonnetaan sauvasekoittimella ja seokseen lisätään 1dl parmesaaniraastetta. Maistuu kyllä hyvälle ilman juustoakin.

Tomaattisalaatti: siivuta 2-3 tomaattia, (ja laita sekaan varsiselleriä tikkuina). Ripottele päälle ½tl kuminan siemeniä ja 2-3 silputtua anjovisfilettä. Ja nämä siis niitä eteläeurooppalaisia, ei Janssoneita . Tee kastike, sekoita 1tl hyvää sinappia ja 1rkl viinietikkaa, lisää rouhaisu pippuria ja suolaa myllystä ja lopuksi sekoita joukkoon 0.5-0.75dl oliiviöljyä. Kaada kastike salaatin päälle. 

Kun pöytä on katettu, keitä cnocchit. Ota pötkö kerrallaan, paina kuoppa peukulla tai tee se haarukalla ja laita kiehuvaan veteen. Kypsyminen kestää noin minuutin ja valmiit cnocchit nousevat pintaan, mistä ne annos kerrallaan voi nostella tarjoiluastiaan. Minulla näistä tuli liian isoja, mutta kypsyivät kumminkin. Keittämisen jälkeen olivat kuitenkin helposti muussautuvia. Maku oli hyvä. Sekoita joukkoon pestokastike tai salvianlehdillä maustettua voisulaa.

Kutsu kaikki syömään!

P.s. Jälkiruuaksi saimme poikasen tekemää juustokakkua, nam! ihanaa että nuori mies innostuu leivonnasta!

Seuraan jonkin verran ruokablogeja ja rahkalettuja näyttää tehneen useampikin :-)

Rahkaletut on oikeastaa pääsiäiseen sopiva ruoka, rahkoineen ja kananmunineen, mutta kyllä nämä sunnuntain jälkiruuaksi tai iltapalaksi sopii oikein hyvin myös paastoaikana. Tuumasta toimeen.

Rahkaletut kolmelle nälkäiselle lapselle tai viidelle jälkiruuaksi

1prk/250g rahkaa, 3 kananmunaa, loraus täysmaitoa, 1dl vehnäjauhoja (+½tl soodaa), ½dl sokeria.

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja letut paistetaan voissa (tai öljyssä jos askeesi sitä vaatii) keskilämmöllä rauhassa molemmin puolin. Pannu ei saa olla liian kuuma, että paksu lettu ehtii paistua, muttei pala pinnalta. Maistuu ilman lisukkeitakin.

Tein itselleni viimeisen pannullisen mustikoiden kanssa...

... ja eivät näyttäneen herkullisilta saati kuvauksellisilta kääntämisen jälkeen. Maku oli kyllä mainio!

p.s. letut ovat meillä myös arjen lohturuokaa. Ruuan mahtuu laittamaan sotkuisessakin keittiössä. Ärtynyt ja väsynyt äiti rauhoittuu ja tulee hyvälle mielelle paistaessaan. Kiukkuiset lapset rauhoittuu ihanaan tuoksuun odottamaan syötävää. Ja kaikki istuvat yhdessä keittiössä ja saavat kertoa päivän kuulumiset.

Niin kuin pinaattiletut, myös pinaattikeitto on tehtävä täällä Saksassa itse, jos sellaista haluaa syödä. Ehkäpä joku muukin innostuu kokeilemaan?

300-400g pakastepinaattia (mikä siellä Suomessa pakkauskoko lienee)

50g voita

50g vehnäjauhoja

0,5 l (täys)maitoa

n. 0,5 l kasvislientä

suolaa, valkopippuria, muskottipähkinää

Sulata pinaatti vaikkapa mikrossa.

Sulata voi ison kattilan pohjalla ja paista vehnäjauhoja hetki voissa, älä ruskista kuitenkaan. Lisää maito ja vatkaa vispilällä vimmatusti. Jos jää vähän pieniä klönttejä niin se ei tässä keitossa haittaa. Niitä ei nimittäin lopputuloksessa huomaa.

Lisää keittopohjaan pinaatti ja kasvislientä niin paljon, että koostumus ja keiton kokonaismäärä ovat sopivia. Keittele kymmenisen minuuttia.

Mausta suolalla, valkopippurilla ja jos haluat, muskottipähkinällä.

Jos paastosi sallii ja tykkäät, niin klassinen lisuke on tietysti keitetty kananmuna.

Valmista tuli. Guten Appetit!

Flammkuchen, eli liekkikakku on kotoisin Elsassin maakunnasta, jonka kuuluisin kaupunki on Straßburg. Nykyisin Elsass on Ranskaa, mutta maakunta on kuulunut historiassa myös Saksaan ja paikallinen murre onkin lähinnä saksaa. 

Elsassilaiset ruuat ovat ihana sekoitus ranskalaista ja saksalaista ruokaperinnettä. Koko Lounais-Saksassa rakastetaan Flammkuchenia! Parhaimmillaan se on suoraan kiviarinauunista jonkun pikkukylän viinijuhlilla, kaverinaan Riesling-Schorle...

Flammkuchen tehdään hiivattomasta vehnätaikinasta, joka kaulitaan ohueksi rapeaksi "pitsaksi". Päälle sivellään perinteisesti paksua hapankermaa ja ripotellaan pieniä kuutioita vahvanmakuista savulihaa tai ilmakuivattua kinkkua sekä sipulirenkaita. Niinkuin kaikissa aidoissa kansanruuissa, on tässäkin tietysti käytetty sitä mitä on löytynyt.

Alla oleva resepti on osoittautunut meillä erittäin toimivaksi ja kasvispäälliset noudattelevat alkuperäisen Flammkuchenin henkeä: ne saavat olla aika voimakkaan makuisia ja niitä ripotellaan Flammkuchenin päälle pieninä kuutiona. Täytteillä ei päällystetä koko kakkua, vaan valkoinen kastike jää näkyviin.

Flammkuchen-taikina (kaksi pyöreää "pitsaa", 2 hlö)

225g vehnäjauhoja

2 rkl oliiviöljyä

1 kananmunan keltuainen

1/2 tl suolaa

- Ainekset vaivataan sileäksi taikinaksi ja muotoillaan palloksi. Pallo sivellään oliiviöljyllä ja jätetään kelmussa lepäämään huoneen lämpöön n. puoleksi tunniksi.

Mozzarella-kastike

1 Mozzarella-juusto, n. 100g, ei ole niin väliä paljonko tarkalleen

n. 125g hapankermaa (rasvaa 10-15%)

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

- Mozzarella raastetaan karkeaksi raasteeksi ja ainekset sekoitetaan.

- Kastikkeen sijaan voi käyttää ihan vain tanakampaa ranskankermaa.

Täytteitä

Kirsikkatomaatin puolikkaat tai pienet tomaattikuutiot

Kuutiotu, marinoitu paprika

muut italiaiset antipastit

sipulisiivut, erityisesti vihreä kevätsipuli tai punasipuli

tuoreet herkkusienisiivut

Leipominen ja paistaminen

- Lämmitä uuni n. 250 asteeseen, anna pellin lämmitä uunissa

- Kauli taikinasta kaksi pyöreää tai soikeaa Flammkuchen-pohjaa. Öljyinen taikina ei tartu pöytään eikä käsiin, mutta kaulitsen sen yleensä silti suoraan leivinpaperipaloille.

- Levitä pohjille Mozzarella-kastike (tai ranskankerma) ja ripottele haluamasi muut täytteet. Älä liioittele täytteiden määrää. Silloin on vaarana, ettei pohja keskeltä paistu kunnolla rapeaksi.

- Rouhi päälle vielä suolaa ja pippuria myllystä tarpeen mukaan.

- Paista uunin alatasolla yksitellen noin 10-15 minuuttia. Taikinan reunat saa olla ruskeat. Ihannetapauksessa koko pohja on alhaaltapäin ruskeiden pilkkujen peitossa, mutta tämä harvoin onnistuu tavallisilla uuneilla. Ollapa oikea leivinuuni...

Ja tältä näyttää reseptimuistikirjan rakastettu sivu...

Ihana aurinkoinen sunnuntai!

Nyt vielä ilta-aurinko valaisee vähän.

Kevät tulee hurjaa vauhtia. Tajusin tässä, että muuton viimerippeet olisi saatava purettua, että voimme ensi viikonloppuna aloittaa virpovitsa-askartelut kellariin suunnitellussa askarteluhuoneessa. Mutta tänään ei voinut hautautua kellariin, sinne ehtii vesisateella tai sitten kun ilta on jo pimennyt. Olimme kaksi tuntia mäenlaskussa rakkaan ja nappuloiden kanssa. Ulkoilun jälkeen kaamea nälkä vaati tuhtia syötävää nopeasti, joten pasta oli päivän valinta.

Pinaatti-kirsikkatomaattipasta (2-3:lle)

Pese ja valuta 250-300g tuoreita pinaattia, pilko karkeasti jos haluat. Laita pannulle ja anna nesteen haihtua. Lorauta päälle reilusti oliiviöljyä, lisää puolikas valkosipulinkynsi ohuina siivuina ja yhden sitruunan raastettu kuori ja loraus sitruunamehua. Jätä odottamaan ja kypsymään loppuun miedolla lämmöllä. Vähän ennen kuin pasta on kypsää, lisää kourallinen kirsikkatomaattia puolitettuina pinaatin joukkoon ja pyöräytä sekaisin.

Kiehauta pastalle reilusti vettä, suolaa vesi ja keitä pasta. Meillä oli kaapissa Pirkan "giglio pomodoro" -tomaatilla maustettua kuviopastaa.

Yhdistä pasta ja pinaatti, lautaselle jokainen voi ripotella vastaraastettua parmesaania maun mukaan. Oikein toimivaa oli :-)

P.s. paljastettakoon taas, että pinaattikastike yhdistettin vain meidän aikuisten pastaan, lapset nauttivat pastansa reilulla lorauksella oliiviöljyä ja tuhdilla kasalla parmesaaniraastetta. Proteiini-iltapalan keksiminen on taas ohjelmassa.

Tämä ruoka sopii hyvin jämäkalasta tehtäväksi. Täällä myydään pakastettuja kalafileitä pusseissa, eikä kappalemäärä tietenkään ikinä sovi tismalleen ruokailijoiden määrään. Pussin pohjalle jääneet palat eivät usein riitä isommaksi ruuaksi. Niiden käyttämiseksi kehittelin tämän pannun, jota on tullut sovellettua jo monta kertaa.

Yksi tai kaksi pakastettua kalapalaa/-filettä

Annos jotain muita mereneläviä, esim. simpukkatölkki tai katkarapuja

Kasvis- tai kalalientä

Tavallista riisiä

Iso porkkana tai kaksi tavallista

(yksi tai kaksi fenkolia)

Sitruuna

Oliiviöljyä

Suolaa ja pippuria

Mahdollisesti suosikkiyrttimaustettasi (timjami on aika hyvä)

Tuoretta tilliä tai persiljaa

Kuori ja paloittele porkkana(t.) Laita ne riisin kanssa kiehumaan vahvaan kasvis- tai kalaliemeen paketin ohjeen mukaan. Porkkanapalat kannattaa täsmätä sen kokoisiksi, että keittoaika on riisin kanssa suurinpiirtein sama. Veden määrää ei tarvitse lisätä.

Paista isolla pannulla isohkoja kalapaloja, mausta suolalla ja pippurilla. Käytä myös muut merenelävät nopeasti pannulla (tai paistat tietenkin oikeasti, jos ne ovat raakoja). Siirrä sivuun odottamaan. Katso ettei pannulla jää pieniä paloja kärisemään, sillä paistorasva käytetään ruokaan.

Jos käytät fenkolia, leikkaa siitä noin sentin paksuisia, koko kasvin kokoisia siivuja. Paista siivut kevyesti pannulla ja mausta suolalla ja sitruunamehulla. Laita nekin sivuun odottamaan.

Nyt porkkanariisin pitäisi olla valmista. Kaada se pannulle ja sekoita paistoöljyyn. Mausta tarpeen vaatiessa lisäsuolalla, pippurilla ja jollakin yrttimausteella.

Sekoita riisipannuun varovasti kalapalat ja merenelävät, asettele fenkolisiivut kurkkimaan kauniisti ruuan seasta. Purista koko homman päälle tuoretta sitruunamehua. Viimeistele ripottelemalla päälle tuoretta tilliä tai persiljaa ja rouhaisemalla myllystä mustaa pippuria. Tämän kokoamisvaiheen voi tehdä myös laakeaan kulhoon, jos ruoka ei uhkaa jäähtyä liikaa. Tulos on tietenkin esteettisempi :)

Guten Appetit!