Suuri viikko on meidän perheessä tänä vuonna vallan kiireinen. Rakkaalla on paljon töitä, ja itselleni en ole ymmärtänyt  vapaapäivää järjestää. Pitäisi, miten sitä muuten ehtisi kirkkoon tai valmistamaan juhlan leipomuksia, siivotakin pitäisi. Perinteisesti olen laittanutkin ruokaa ja leiponut suurena lauantaina. Parhaat pääsiäisreseptini tarjoillaan sitten varmaan kirkkaalla viikolla, jos ehdin ne toteuttamaan siihen mennessä. Onneksi juhlakausi jatkuu pitkään.

Tällä viikolla ei ole oikein ennätetty kauppaankaan. Iltapalaksi piti siis etsiä sellaista, mitä oli viikonlopulta tänne asti säästynyt. Laitoin vuoan pohjalle hieman jo pehmenneet tomaatit lohkoina. Päälle pilkoin etikkasäilöttyjä chilipaprikoita. Ihania, ystäviltä joulumuistamisena saatuja. Ja lisäksi aurinkokuivattua tomaattia oli jäänyt purkin pohjalle. Päälle ripsaus sormisuolaa ja syntymäpäiväpitsoista ylijäänyttä mozarella juustoa. Sitten uuniin vartiksi n.200 asteeseen. 

Maistui hyvältä. Vähän nälkä jäi, mutta täydennettiin, rakas vihreillä pavuilla, minä mämmillä

p.s. On se vaan jännä miten aiempi inhokkimaku voi yht'äkkiä ollakin hyvää. Näin kävi siis mämmille. Kapriksille kävi  aikoinaan samoin. Sain siskoni luona riisisalaattia missä oli kaprista ja en kehdannut sanoa etten oikeastaan tykkää. Menihän se. Sitten meni muutama vuosi ja tuota outoa maku alkoikin tehdä mielä. Nyt esimerkiksi perunasalaatti on ihan pliisu ilman niitä!