Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Moni syö liikaa pikaruokaa, ja sen vastapainona toiset harrastaa slow-foodia ja downshiftaa koko elämäänsä. Mutta mitä tekee ortodoksiperhe pari kertaa vuodessa?

Ortodoksisiskokset kolmessa maassa kokkaavat paastoruokaa. Mukana keittiössä häärää kolme miestä ja seitsemän lasta.

 

23.02.2012 - 13:09

Tuntuuko jostain muustakin että vastahan se joulupaasto loppui?

Minun ei kyllä pitäisi valittaa, sillä paastoamme edelleen vain miedosti. Vähennämme lihan käyttöä, teemme enemmän kasvisruokaa, mutta maitotuotteita käytämme päivittäin ja kananmunia ja kalaakin usein. Karkkeja ja herkkuja meillä ei syödä onneksi paljoa muutenkaan, korkeintaan sunnuntai-iltapäivällä jonkinlaista kakkua tai piirakkaa.

Joku aika sitten bongasin luomuruokalehdestä tämän salaatin, josta tykkäsimme tosi paljon. Italialaisesta keittiöstä tuttu rucola on täällä Etelä-Saksassakin ikivanha hyötykasvi, saksalaiselta nimeltään "Rauke". Nykyään Rauke-nimeä käytetään erityisesti puolivillinä puutarhoissa rehottavasta versiosta. Kaupasta saa mehukkaammaksi jalostettuja lajeja, joista käytetään italialaista (coolimpaa?) nimeä.

 

n. 150 g rucola-salaattia (tai muuta voimakkaan makuista salaattia)

1 omena

1 appelsiini

kourallinen kuorittuja saksanpähkinöitä

4 rkl sitruuna-, appelsiini- tai omenamehua

1 rkl suosikkiöljyäsi (oliivi- ja pähkinäöljy käy ainakin)

sokeria, suolaa, pippuria myllystä

(parmesaanilastuja päälle, jos haluat)

 

Omena leikataan ohuiksi viipaleiksi ja jos jaksat niin fileoi appelsiinilohkoista väliseinät pois. Saksanpähkinöitä kannattaa murskata vähän pienemmiksi, muttei kuitenkaan murusiksi. Palojen koko on tietysti makuasia. Minä katkaisen rucolan lehdet yleensä vain kerran kahtia ja pidän muut palat keskisuurina. Fileoidut appelsiinilohkot hajoavat jonkin verran sekoitettaessa.

Jos kostukkeena käyttää sitruunamehua, tulee salaatista varsin kirpakka. Vähemmän happaman tuloksen saa appelsiinimehulla ja miedoimman omenamehulla. Kannattaa vähän katsastaa miten hapokkaita talosta löytyvät hedelmät ja mehut ovat ja valita sen mukaan. Tarvittaessa voi liuottaa mehuun sokeria jo ennen salaattiin sekoittamista. Joka tapauksessa happoja on tässä salaatissa niin paljon, ettei etikkaa tarvita.

Annos riittää yhdelle lounaaksi, kahdelle täyttämään lautasen toisen puolen ja neljälle lisukkeeksi jos muutakin ruokaa on reilusti.

Guten Appetit!

Saksan sisko

Suomen sisko kirjoitti 24.02.2012 - 18:43
Minussta oli taas kiva aloittaa paasto, varmaan osin siksikin että joulupaasto jäi vähän vajaaksi muuton ja muun takia. Mutta monet kivat liharuuat ja leivonnaiset mitä olisin halunnut tehdä jäi tekemättä, kun kasvispainotteinen ruoka maistuu paastojen välissäkin :-) Salaattiohje kuulostaa kivalta, söisköhän tuo rakas sitrushedelmäsalaattia? pitää tehdä eikä kysyä!
Saksan sisko kirjoitti 19.03.2012 - 11:07
Taman salaatin huono puoli on se, etta aika monet saa suuvaivoja pahkinasta. Sitrushedelmat kirvelee viela lisaa. Mutta kiva jos voitte syoda!
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Blogipohja
Mikä paasto?

Ortodoksien tärkeimmät paastoajat ovat joulupaasto ja suuri paasto ennen pääsiäistä. Molemmat kestävät 40 päivää. Lisäksi vietetään apostolien paastoa ja Jumalansynnyttäjän paastoa. Viikottaisia paastopäiviä on keskiviikko ja perjantai. Paastoaikana on tarkoitus valmistautua juhlaan keskittymällä olennaiseen ja luopumalla turhasta. Paaston ydin on hengellinen valmistautuminen. Ruokapaasto tukee hengellistä paastoa.


Perinteisesti paastoaikana on luovuttu lihasta ja muista eläinkunnan tuotteista ja tietenkin turhanpäiväisestä mässäilystä. Ruokapaasto muistuttaa siitä, ettei aineellinen hyvinvointi ole elämän päätarkoitus sekä siitä, ettei se myöskään ole itsestäänselvyys. Paastoon sopii myös erinoimaisesti sen pohtiminen, olemmeko ruualla ja muilla kulutusvalinnoillamme varjelemassa vai tuhoamassa luomakuntaa.


Ortodoksisella kirkolla on yksityiskohtaisiakin paasto-ohjeita, mutta sääntöjen itsetarkoituksellinen tuijottaminen ei kuulu paaston henkeen, saatikka sitten toisten paastoamisen vahtiminen. Lisäksi elämäntilanteet vaikuttavat paaston muotoon ja ankaruuteen. Luostarissa paastotaan eri tavalla kuin lapsiperheissä. (Kirjoittajien perheetkin paastoavat eri tavoilla.)


Lisää tietoa ortodoksisesta paastosta ja muista perinteistä voi hakea esimerkiksi ortodoksi.net sivujen kautta.